Kun sinut on haettu hotelliltasi, seikkailu odottaa:
Nouset pieneen, avoimeen buggyyn, ja edessäsi avautuu näkymä Alanyan lähellä sijaitseville Taurus-vuorille.
Aluksi ajetaan leveitä, kuoppaisia sorateitä pitkin. Vaunu tärisee, pienet kivet lentävät sivuun ja tuuli puhaltaa kasvoihin. Huomaat pian: Ajo on helppoa, mutta maasto tekee siitä jännittävää – jokainen kuoppa ja jokainen epätasaisuus saa buggyn hyppäämään. Oikealla ja vasemmalla tiheät mäntymetsät, joista avautuu paikoin näkymiä kaukana alhaalla sijaitsevaan Alanyaan ja horisontissa sinisenä nauhana näkyvään mereen.
Sitten reitti kapenee: kapea polku kiemurtelee ylämäkeen, mutka mutkan perään. Edessäsi näet edellä ajavan buggyn nostaman pölypilven; takanasi kuulet muiden moottoreiden jyrinän. Ohjaat tiukkojen mutkien ympäri ja tunnet renkaiden pyörivän hetkellisesti, kun polku jyrkistyy. Joissakin paikoissa ajetaan kallioiden läheltä, toisissa taas näkymä avautuu yhtäkkiä – syviä laaksoja, vihreitä rinteitä, pieniä vuoristokyliä kaukana. Huipulle päästyä pidetään lyhyt tauko: moottori sammutetaan, hiljaisuus vallitsee. Vain jäähtyvien moottorien rätinä ja jossain lähistöllä virtaavan puron ääni. Mene ulos. Vaatteesi ovat pölyisiä, olet hikinen ja hymyilet leveästi. Nyt on aika ottaa valokuvia buggyjen kanssa vuorten edessä, juoda kulaus vettä, vitsailla muiden kuljettajien kanssa – ja sitten on aika jatkaa matkaa. Nyt tulee parasta: joen uoma. Opas heiluttaa kättään, antaa merkin, ja te menette yksi kerrallaan matalaan veteen. Aluksi vesi vain liplattaa kevyesti renkaita vasten, mutta sitten maasto muuttuu epätasaiseksi: veden alla on kiviä ja pieniä kuoppia. Kun kiihdytät, vesi roiskuu konepellin yli, ja kylmät pisarat osuvat kasvoihisi. Joissakin paikoissa on aitoa mutaa – ajaa buggyllä sen läpi ja tuntee, kuinka se hetkeksi liukuu alta pois. Naurua ja hurraahuutoja joka puolelta, vesi, muta, moottorien pauhu – puhdasta seikkailun tunnetta. Matkan varrella ajetaan metsän lätäköiden ja mutaisien kohtien läpi; maaperä on pehmeää, ja maastoauto jättää jälkiä. Joskus on pidettävä ohjauspyörästä tiukemmin kiinni, kun törmää sivuttaiseen kaltevuuteen tai syvään uran. Juuri se tekee siitä niin houkuttelevan: se ei ole vaarallista, mutta siitä saa tunteen, että on todella maastossa – kaukana kaduista, hotelleista ja rantatuoleista. Lopulta polku vie jälleen alamäkeen. Ilma lämpenee, pöly tarttuu kasvoihin, mutta olet täysin läsnä hetkessä: kiihdytät, ohjaat, väistelet, naurat. Vasta kun palaat tukiasemalle ja moottorit sammuvat, huomaat, kuinka kovaa meteliä siellä oli. Kun nouset ulos, huomaat, että kätesi ovat täynnä mutaa, silmälaseissasi on mutaa – ja juuri se osoittaa, kuinka hauskaa sinulla oli juuri äsken.
Buggy-safari Alanyan vuoristossa on juuri tätä adrenaliinin, luonnon, veden ja mutan yhdistelmää: ei monimutkaista, mutta intensiivistä; ei vaarallista, mutta jännittävää – ja lopulta tuntuu siltä, että olet kokenut pienen seikkailun keskellä Taurus-vuoristoa.