Neljästoista painos on omistettu Legacylle. Esitämme taiteilijoille kysymyksen: Miten meidät tullaan muistamaan. Tai, mikä ehkä vielä tärkeämpää: Miten haluamme, että meidät muistetaan? Jokainen sukupolvi kohtaa erilaisia haasteita. Jotkin niistä ovat periytyneet esi-isiltämme, toiset luomme itse. Me perimme maailman sellaisena kuin me sen löydämme, mutta meidät muistetaan siitä, mitä jätämme jälkeemme.

Amsterdamin 750-vuotisjuhlavuoden jälkeen on aika katsoa taaksepäin ja sen jälkeen eteenpäin: tuleviin sukupolviin Amsterdamissa ja kaikkialla maailmassa.

Taiteilijoita eri puolilta maailmaa kutsutaan käyttämään valoa välineenä pohtimaan sitä, mitä säilytämme ja mitä jätämme jälkeemme. Olipa kyseessä luurankopaviljonki, juhlalliset valokaaret, digitaaliset projektiot tai hienostuneet käsin piirretyt kuviot, jokainen teos on kietoutunut henkilökohtaisiin tarinoihin, jotka yhdessä vangitsevat aikamme hengen.

Reitin varrella huomaat, että perintö ei aina ole konkreettista. Väliaikaiset installaatiot katoavat, mutta elävät muistona. Yhdessä ne muodostavat ajatusten, tunteiden ja arvojen elävän arkiston. Ne osoittavat, että perintö ei ole vain se, mitä jätämme jälkeemme, vaan myös jotain, jota muokkaamme jatkuvasti.