Kaukana kaupungin melusta, siellä missä Hsinchun rauhallinen maaseutu sulautuu Lion’s Head -vuoren maisema-alueen juurelle, sijaitsee päivän matkan päässä kohde, jossa rauhalliset vedet ja pyhät vuorenhuiput muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Matka alkaa Emei-järveltä, joka on vuonna 1960 Tapu-padon myötä syntynyt tekojärvi; sen yhä vihreä pinta heijastaa taivasta kuin peili. Sen sijaan, että nousisimme kiertoajelualukseen, päätämme tutustua järveen kävellen – sillä tavalla voi tuntea jokaisen tuulenhenkäyksen ja jokaisen linnun laulun.
Aamumme alkaa Ximaopun riippusillalta, kapealta kävelytieltä, joka keinuu lempeästi veden päällä ja josta avautuu ensimmäinen laaja näkymä järvelle. Täältä jatkamme matkaa järvenrannan kävelytietä pitkin; se on noin kolme ja puoli kilometriä helppoa kävelyä, joka mutkittelee rantaa pitkin. Haikarat ja silkkihaikarat nousevat ruovikosta, kun kuljemme ohi; kirkkaana päivänä kaukana olevat vuoret erottuvat sinisen sävyjen kerroksina. Polku vie meidät kohti suurta pronssista Maitreya-Buddhaa, joka kohoaa 72 metriä vedenpinnan yläpuolelle — ja jota pidetään maailman korkeimpana tämän tyyppisenä pronssipatsaana. Kun seisoo sen alla, järvi sen juurella, ymmärtää, miksi aluetta pidetään pyhänä ja rauhallisena pakopaikkana.
Keskipäivällä pysähdymme nauttimaan hakka-tyylisen lounaan Fuxingin kylän vanhoilla kaduilla, jossa vuoristojen ja peltojen makuja – haudutettua sianlihaa, suolattuja vihanneksia, bambunversoja – tarjoillaan runsaina, kodikkaina annoksina. Se on yksinkertainen ateria, mutta se tuo päivään kosketuksen alueen elävään kulttuuriin. Lounaan jälkeen maistelemme Oriental Beauty -teetä, kuuluisaa ”Pengfeng”-oolong-teetä, jota viljellään näillä rinteillä; sen hunajainen tuoksu heijastaa Emein terroiria.
Iltapäivä on varattu Lion's Head -vuorelle. Saavumme Lion’s Head -vierailukeskukseen ja lähdemme Shuilian Bridge Trail -polulle, joka on lyhyt mutta lumoava kävelyreitti. Reitti seuraa virtaavaa puroa bambumetsien läpi Shuilian-luolalle, joka tunnetaan myös nimellä Fanyin-temppeli. Täällä lähdevesi valuu alas luonnollisen kaaren yli ja peittää luolan suun kuin hopealankojen verho — tästä juontuu sen nimi, ”Vesiverho”. Veden putoamisen ääni kaikuu luolassa kuin laulu, ja sen sisällä sijaitseva pieni temppeli luo paikalle rauhallisen, hartaan tunnelman.
Niille, joilla on vielä energiaa jäljellä, Shishanin muinainen polku jatkuu luolan ohi ja kiemurtelee ylöspäin sammaleisten kivipolkujen läpi ohi historiallisten temppelien ja vanhojen pyhäkköjen, jotka ovat seisseet täällä jo yli vuosisadan ajan. Huipun korkeus on 491 metriä – vaatimaton korkeus, joka palkitsee retkeilijät viileällä metsäilmalla ja näkymillä alla avautuvaan laaksoon.
Päivän päättyessä palaamme teehuoneeseen nauttimaan viimeisen kupillisen teetä ja katselemaan, kuinka valo pehmenee järven yllä. Se on kiireetön päivä – matka, jossa rauhalliset vedet yhdistyvät pyhiin vuorenhuippuihin ja joka päättyy teen makuun suussa ja vuorten hiljaisuuteen sydämessä.