Pekingistä tuli Kiinan pääkaupunki vuonna 1421, ja se pysyi pääkaupunkina keisarikunnan romahtamiseen asti vuonna 1911. Länsimaalaiset saivat asua siellä 1800-luvun loppupuolelle asti, ja kaikki kauppayhteydet olivat aiemmin rajoittuneet Kantoniin. Kaupunki on muuttanut sijaintiaan useiden tuhansien vuosien aikana, mutta sen alueelliset ulottuvuudet ovat pysyneet melko vakioina ajan mittaan.

Kielletty kaupunki: Se oli Kiinan keisarillinen palatsi Ming-dynastian ajalta Qing-dynastian loppuun. Nykyään siinä sijaitsee palatsimuseo. Lähes viiden vuosisadan ajan se toimi keisarin ja hänen perheensä kotina sekä Kiinan hallituksen seremoniallisena ja poliittisena keskuksena. Vuosina 1406-1420 rakennettu kompleksi koostuu 980 säilyneestä rakennuksesta, joissa on 8 707 huonepaikkaa, ja sen pinta-ala on 720 000 neliömetriä (7,800,000 neliöjalkaa). Palatsikompleksi on esimerkki perinteisestä kiinalaisesta palatsiarkkitehtuurista, ja se on vaikuttanut kulttuurin ja arkkitehtuurin kehitykseen.

Suuri muuri: Se on yksi maailman suurimmista ihmeistä ja Unescon maailmanperintökohde. Jättimäisen lohikäärmeen tavoin Kiinan muuri kiemurtelee ylös ja alas aavikoiden, niittyjen, vuorten ja tasankojen halki, ja se ulottuu noin 8 851,8 kilometrin pituudelta idästä länteen. Yli 2000 vuotta vanhan historiansa ansiosta osa alueista on nyt raunioina tai kadonnut. Se on kuitenkin edelleen yksi maailman vetovoimaisimmista nähtävyyksistä arkkitehtonisen loistonsa ja historiallisen merkityksensä vuoksi.