Kun sinut on haettu hotelliltasi, seikkailu odottaa:
Nouset pieneen, avoimeen buggyyn, ja edessäsi avautuvat Alanyan lähellä sijaitsevat Taurus-vuoret.
Aluksi ajat leveitä, kuoppaisia sorateitä pitkin. Vaunu tärisee, pienet kivet lentävät sivuun ja tuuli puhaltaa kasvoihin. Huomaat pian: Ajo on helppoa, mutta maasto tekee siitä jännittävää – jokainen kuoppa ja jokainen epätasaisuus saa buggyn hyppäämään. Oikealla ja vasemmalla tiheät mäntymetsät, joista avautuu paikoin näkymiä kaukana alhaalla sijaitsevaan Alanyaan ja horisontissa sinisenä nauhana näkyvään mereen.
Sitten reitti kapenee: kapea polku kiemurtelee ylös rinnettä, mutka mutkan perään. Edessäsi näet edellä ajavan buggyn nostaman pölypilven; takanasi kuulet muiden moottoreiden pauhun. Ohjaat autoa tiukissa mutkissa ja tunnet renkaiden pyörivän hetkellisesti, kun polku jyrkentyy. Joissakin paikoissa ajetaan lähellä kallioita, kun taas toisissa näkymä avautuu yhtäkkiä – syviä laaksoja, vihreitä rinteitä, pieniä vuoristokyliä kaukana. Kun olet päässyt huipulle, on aika pitää lyhyt tauko: moottori sammutetaan, ja vallitsee hiljaisuus. Vain jäähtyvien moottorien rätinä ja jossain lähistöllä virtaava puro. Mene ulos. Vaatteesi ovat pölyisiä, olet hikinen ja hymyilet leveästi. Nyt on aika ottaa valokuvia buggyjen kanssa vuorten taustalla, juoda kulaus vettä, vitsailla muiden kuljettajien kanssa – ja sitten on aika jatkaa matkaa. Nyt tulee parasta: joen uoma. Opas heiluttaa kättään, antaa merkin, ja te menette yksi kerrallaan matalaan veteen. Aluksi vesi vain liplattaa kevyesti renkaita vasten, mutta sitten maasto muuttuu epätasaiseksi: veden alla on kiviä ja pieniä kuoppia. Kun kiihdytät, vesi roiskuu konepellin yli, ja kylmät pisarat osuvat kasvoihisi. Joissakin kohdissa on aitoa mutaa – annat buggyn ajella sen läpi ja tunnet, kuinka se liukuu hetkeksi alta pois. Naurua ja hurraahuutoja joka puolelta, vesi, muta, moottorien pauhu – puhdasta seikkailun tunnetta. Matkan varrella ajetaan metsän lätäköiden ja mutaisien kohtien läpi; maaperä on pehmeää, ja maastoauto jättää jälkiä. Joskus on pidettävä ohjauspyörästä tiukemmin kiinni, kun törmää sivuttaiseen kaltevuuteen tai syvään uran. Juuri se tekee siitä niin houkuttelevan: se ei ole vaarallista, mutta tuntuu siltä, että olet todella maastossa – kaukana teistä, hotelleista ja rantatuoleista. Lopulta polku vie jälleen alamäkeen. Ilma lämpenee, pöly tarttuu kasvoihin, mutta olet täysin läsnä hetkessä: kiihdytät, ohjaat, väistelet, naurat. Vasta kun palaat tukiasemalle ja moottorit sammutetaan, huomaat, kuinka kovaa meteliä siellä oli. Kun nouset ulos, huomaat, että kätesi ovat mutaiset ja silmälasisi likaiset – ja juuri se osoittaa, kuinka hauskaa sinulla juuri oli.
Buggy-safari Alanyan vuoristossa on juuri tätä adrenaliinin, luonnon, veden ja mutan yhdistelmää: ei monimutkaista, mutta intensiivistä; ei vaarallista, mutta jännittävää – ja lopuksi tuntuu siltä, että olet kokenut pienen seikkailun Taurus-vuoriston sydämessä.